Pumppukärryn synnystä on erilaisia näkemyksiä. Ensimmäiset askeleet kohti pumppukärryn kehittelyä otetiin jo 1800-luvun loppupuolella, kun kehittyvä teollisuus tarvitsi laitetta, jolla nostaa raskaita kappaleita. Esimerkiksi tekstiiliteollisuuteen palkattiin paljon naisia, ja he tarvitsivat apuvälineitä painavien kangaspakkojen ja materiaalien nostamiseen. Ensimmäiset kehitelmät olivat kuitenkin tarkoitettu lähinnä nostamiseen, ei niinkään tavaroiden siirtämiseen.
1900-luvun alussa kehitettiin ensimmäiset teräksestä valmistetut haarukkavaunut, ja 1920-luvulla pumppukärry alkoi jo näyttää melko samalta miltä se näyttää nykypäivänä.
Pumppukärryn eli haarukkavaunun historiaan oleellisena osana kuuluu lava. Tavarankäsittelyssä erilaisia lavoja on käytetty jo hyvin pitkään, mutta standardoitua mallia ei ollut ennen 40-lukua.
USA oli tunnettu laadukkaiden pumppukärryjen valmistaja 1940-luvulla. Sinne suuntasi myös ruotsalaisen monialayrityksen BT:n nuori insinööri Ivan Lundqvist. Matkallaan hän kuuli, että Amerikassa tavarankuljetuksessa ja -käsittelyssä oli ongelmaksi noussut se, että lavan kokoa ei oltu standardoitu.
Washingtonista hän sai vinkin, että ruotsalaisten kannattaisi tehdä se, jotta tavarankäsittely ja myös sopivien pumppukärryjen valmistaminen helpottuisi. Kun Ivan Lundqvist sitten palasi takaisin Ruotsiin, hän kehitti yhdessä Ruotsin rautateiden tavarankäsittelyyn erikoistuneen Tage Tänkströmin kanssa sen ”juuri oikean kokoisen lavan”, 800 x 1200 mm. Koko standardisoitiin ensin Ruotsissa ja myöhemmin myös muissa Euroopan maissa. Näin syntyi eurolava vuonna 1949.
Ensimmäinen BT:n valmistama pumppukärry esiteltiin vuonna 1947, ja standardoidun lavan myötä BT-pumppukärryjen tuotanto käynnistyi toden teolla.
90-luvulla alkoi BT:n ja Toyotan materiaalikäsittelylaitteiden yksikön yhteistyö ja BT Industries:sta tuli osa Toyota Industries Corporationia (TICO) vuonna 2000.